Poissa hyvä, kotona paras

Viimeiset viisi kokonaista päivää olen ollut Suomen kamaralla. Matkat Suomeen asti sujuivat tiistain ja keskiviikon välillä mallikkaasti joskin odottelua oli niin paljon kun jo etukäteen tiedettiinkin – Darissa se seitsemän tuntia, Etiopiassa viisi ja puoli ja Ruotsissa vielä kolme kokonaista tuntia. Lennot itsessään menivät melkolailla hujahtaen.. Jopa se kymmenen tunnin lento Addis Abebasta Tukholmaan. Etiopiassa hankin itselleni flunssan poikasen, joka on sitkeästi säilynyt näihin hetkiin saakka. Mutta no worries.

Pari päivää nautiskelin Jyväskylän kodista ja tutuista kuvioista siellä päin Suomea. Heti torstaina uskaltauduin tilanteen pakosta auton rattiin. Pysyin kokoajan oikealla kaistalla enkä muutenkaan mitenkään räikeästi muun liikenteen seassa erottunut. Jes! Nyt ollaan koko sakilla juhlistamassa joulua Tuluutissa – tänään tarvottiin lumista metsän laitaa kuusta hakemaan.

103 päivää Tansanian reissulla on nyt kuitattu ja kunhan saan loputkin matkatavarat purettua ja oikeille paikoilleen, on reissu mielessä hyvänä muistona vaan. Reissun päällä vaivasi kovasti koti-ikävä, varsinkin loppuajasta. Nyt kun olen jo vajaan viikon verran ollut koti-ihminen voin todeta, että Suomi on antanut parastaan. Yhtään ei ole kauhistuttanut pimeys tai kiristyvä pakkanen. Citymarketissa vieraillessassakaan ei yhtään harmittanut maksaa kuutta euroa hyvästä kermajuustosta. Olen nauttinut jo niin monin tavoin. Olen ollut läheisten parissa, maannut sohvan nurkassa tvtä katsellen, lukenut hyvää kirjaa, ajanut autoa Jyväskylän maltillisessa liikenteessä, syönyt hyvää ruokaa, antanut ja saanut joululahjoja, pistänyt Frendit pyörimään non-stoppina taustalle, herännyt aikasin aamulla kun on vielä pimeää, siivonnut, juonut teetä, käynyt kuumassa (toimivassa) suihkussa, saunonut, jättänyt matkalaukun purkamatta (kyllä sen ehtii), pujottanut sormeen omat sormukset, nukkunut omassa sängyssä (ilman hyttysverkkoa), pukeutunut ihanan lämpöisiin vaatteisiin ja villasukkiin, ihastellut kaunista lumista luontoa… Kuten sanoin – olen nauttinut monin tavoin.

Kolmen kuukauden aikana Tansaniassa näin, koin ja opin paljon uutta. Reissu jättää pysyvän jäljen ajatusmaailmaani sekä muistoihini ja tiedän, että olen taas hitusen rikkaampi sillä saralla, mitä rahalla ei voi ostaa. Pääsin kokemaan niitä asioita mitä turistit lähtevät Tansaniasta hakemaan, mutta pääsin mukaan myös paikalliseen arkeen ja elämänmenoon. Näin sen verran kurjuutta, että opin arvostamaan sitä mitä itsellä on. Koin sen verran ilon hetkiä, että mieltä lämmittää edelleen kun niitä muistelee. Ammatillisessa mielessä kehityin varmasti täysin eri tavalla kuin opiskelijakaverit Suomessa – siinä missä tekniset taidot jäivät vähemmälle, pääsin sisään aivan toisenlaiseen hoitokulttuuriin ja opin paljon siitä millainen sairaanhoitaja haluan (tai toisaalta en halua) tulevaisuudessa olla.

Näihin tunnelmiin kuitataan 103 päivää, yksi syksy, yksi lukukausi ja pieni ikuisuus. Poissa hyvä, kotona paras. (Kotihiiri taitaa asua mussa parantumattomana, mutta kenties vielä jossain vaiheessa reissun päälle intoutuu.)

10846602_10152885496690956_1657050765_n

10846829_10152885496395956_717723120_n

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s